Mutta kerronpa nyt vähän taas kuulumisia. Elikkä perjantaina kävimme kaverini Rosan kanssa taas valmennuksessa Mikkelissä ja voin nyt sanoa, että tuo valmentaja on siis Tuija Tuominen joka on Master Insructor-opettaja. Tuijasta ja hänen tallistaan voi lukea täältä.
Huomasin hevostalli.netissä keskustelua Tuijan opetustyylistä ja mielipiteet oli hyvin jakautuneita, moni oli lytännyt hänet täysin ja sitten taas oli niitä, jotka kovasti tykkäsivät. Oma mielipiteeni on, että tykkään kovasti Tuijan opetuksesta, vaikka eihän me Dinan kanssa mitään koulutuuppareita ollakkaan. Aluksi minua jännitti ihan hirveästi, koska itse olen ihan käsi välillä tässä kouluratsastuksessa, kyynärkulmat kadoksissa, ryhti huono yms. Mielestäni Tuija katsoo hyvin hevosen ja ratsastajan tason ja lähtee opettamaan sen mukaan. Tuija on tiukka opettaja, mutta hän ei missään vaiheessa sano pahalla asioita eikä itsellä kävisi mielessäkään ottaa itseeni. Tuija opettaa miten niitä "työkaluja" käytetään oikein. Minä tiedän, että Dinalla on enemmän menty esteitä ja tämä koulupuoli on vähän hepreaa vielä ja Tuijan opetuksessahan me harjoittelemme vasta ratsastamaan hevosta peräänantoon. Emme ole vielä laukkatyöskentelyä aloittaneet hänen valmennuksissaan, mutta mielestäni ei tarvitsekkaan. Tämä tehokas käynti-ravi työskentely on ollut tosi antoisaa ja antanut itselleni työkalut itsenäiseen ratsastukseen. Haluaisin kyllä kovasti jatkaa hänen valmennuksissaan kerran viikkoon, mutta tuo rahapuoli tulee vastaan. Valmennus on kuitenkin koko rahan arvoinen.
Sitten vähän eilisestä. Lähettii Rosan kaa kahestaa ratsastamaan ja huomattii, että kenttä pölisi aika pahasti joten mentiin sitten pellolle ratsastamaan. Tämä peltojuttuhan vähän hermostutti minua, koska jotenkin on jäänyt semmonen olo, että aina, kun mennään pellolle hevosen kanssa, niin se lähtee tyyliin lapasesta ja sitten ei tuu kuin sanomista. Dina meni tosi nätisti ja tuli vaan varmempi olo, vaikka oltiinki toisessa päässä peltoa ja Rosa toisessa eikä Dinalla tullut kiire toisen hepan perään. Laukassa sitten alkoi tuntua jo tosi varmalle ja hymyhän siinä nous huulille, kun ei tarvinnut muuta kuin nauttia keinuttavasta kyydistä. Dinakin selvästi tykkäsi, kun sai vaan mennä eikä tarvinnut muuta tehdä. Loppukäyntejä kävin sitten kokeilee yksin tiellä, halusin kokeilla, että mites Dina siellä käyttäytyy, kun on kuulemma yksin ollut aika säpsy maastossa. Ei siinä Dina käveli sinne minne halusin ja kerran säpsähti jotain ihan omaansa, mutta ei kuitenkaan lähtenyt litomaan. Kotia kohe käveli reippaasti ja oikein mallikkaasti. Tässä sitä tulee itsellekkin varma olo, kun voi luottaa hevoseen ja hevonen voi luottaa ratsastajaansa, sitä tunnetta ei voita mikään <3
 |
| Silmäterä <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti