#6 Vieraan hepoisen kyydissä

Tänään kävin ystäväni luona naapurikunnassa Puumalassa ratsastamassa hänen lämpöisellään. Heräsin aamulla ennen klo 8, kun katolla tömisteltiin kattoremontin vuoksi. Ulkona oli ihan sairaan kylmä kaikkien helteiden jälkeen ja lämpimin takki minkä omistan on tuo talvityötakki joten se päälle ja menoks niin pärjääkin tuolla "pakkasessa" :D

Perillä sitten otettiin heposet ja sain ratsastaa tällä rauhallisemmalla lämppäritamma Jennyllä. Kerroin ystävälleni, että minua hieman jännitti, koska en ole maastossa käynyt "normihevosella" sen jälkeen, kun ylläpitohevoseni (lämpöinen tämäkin) lähti käsistäni ja lensin puuta päin kuin märkä rätti ja siitä tietenkin maahan. Tämän seurauksenahan sain ison arven käteeni puun oksasta joka oli katkaistu noin 20cm pituiseksi. Onneksi oli suojelusenkeli matkassa eikä oksa osunut kaulaan tai mihinkään muualle.

muistoksi jäi ilkeä arpi :(

Lähdettiin liikenteeseen ja noustiin kivasti metässä kiven päältä kyytii. Käveltiin ensin pitkä matka metsien ja peltojen läpi. Jenny tuntu tosi kivalta pehvan alla verrattuna Dinaan, koska onhan Jenny hieman vankempikroppainen ;)
Oli tosi varma olo mennä pitkin metsiä, tuli sama tunne kuin issikan selässä :)
Otettiin pätkä ravia hiljaisellä hiekkatiellä ja voi kamala, kun ei siellä ravissa osannut kunnolla keventää :D Ravi oli tietenkin ihan erinlaista kuin Dinalla, mutta yritin vain pitää tuon ryhdin pystyssä.

Metsässä :)

Sitten jonkun ajan päässä oli vuorossa se laukkaosuus joka pisti hieman jännittämään, mutta pitihän sie tietty kokeilla, kun hepoillakin näytti virtaa riittävän. Siirryttiin raviin ja jonkun tovi sitä ekana, kun eräs naapurin mummeli tuli sopivasti hakemaan postia, niin piti tuota varoa ettei päältä ratsasteta :D Ystäväni nosti laukan ja enhän minä siinä kerinny ees kissaa sanomaan, kun Jenny ampaisi kiitoravilla perään. Minua hieman hymyilytti ja tuntui aika uskomattomalta miten kovasti tuommoinen ex-ravuri pääsee niistä kintuistaan ravissa. Jenny sitten itse nosti laukan ja minähän vain ajattelin "Nyt pitää pysyä kyydissä sama miten kovasti mennään" Ja pakko myöntää, että oli ihan sika kivaa :)

Mentiin vielä parit ravipätkät ennenkuin tultiin takas tallille. Ratsastin Jennyllä vielä kentällä. En oikein eka tiennyt, että mitenkä tällä pitäisi ratsastaa ja sehän kyllä loppupeleissä toimi samanlailla kuin muutki hepat. Hienointa kyllä oli, että Jenny teki pohkeenväistöt paremmin kuin miun Dina x) Tässä siis esimerkkiä siitä, mitä pitäisi varmaan reenata oman tamman kanssa.

Jennyn laukka nauratti ihan sikana. Ihan kuin olisi ponin kyydissä ollut ;)

Lopuksi rohkenin vielä hyppäämään pientä ristokkoa Jennyn kanssa ja voin sanoo, että koskaan ei ole ollut noin jännää hypätä ristokkoa mitä nyt :D Jennyllä oli ihme loikkia välillä ja nauratti vielä enemmän, kun ei oikein päässyt hyppyihin mukaan.

Huomaa kuskin kauhistunut ilme.

Loppujenlopuksi pakko myöntää, että oli kyllä todella positiivinen yllätys, miten hyvin Jenny toimi lämpöseks ja ex ravuriksi, nosti laukan käynnistäkin ja osasi jopa hetkittäin kulkea oikeinpäin. Minusta oikein mukava harrasteheppa ja ilman muuta haluan uudestaan päästä ratsastamaan Jennyllä :)