#19 Minun jouluni

Näin sitä on itsekkin joulusta selvitty kotia asti. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa, sillä en taas kyllä muista, että milloin olisin syönyt itseni niin ähkyyn.
Tänä vuonna vietimme jouluaaton poikkeuksellisesti mamman luona Heinolassa. Heinolaan suunnattiin jo maanantaina hyvissä ajoin.

Sain yllättävän paljon lahjoja ja itselleni mm. avopuolisoltani höyrypesurin (joo pääsen pesemään meidän vessan ja suihkun putipuhtaaksi) suomalaisen design korusetin, shampoota ja tietty suklaata. Mammalta ja muilta sain uuven ihanan kylpytakin ja tietty pinkit pörrötossut. Ainiin ja mamma oli maalannut aivan ihanan taulun lahjaksi! Sain myös yllätyksekseni keittiövaa'an, jospa sitä saisi otettua itseään niskasta kiinni saikun jälkeen ja jaksaisi hilata tuon pehvan lenkille ja katsoa tarkasti ruokavaliotakin. Parhaalta ystävältä sain oikein ihanan taulun joka pääsi heti seinälle :)

Ensimmäinen viikko selvitty tämän kipsin kanssa ja onnekseni ei ole tarvinnut viimeiseen 4 päivään syödä enää särkylääkkeitä. Viikon päästä sitten tikkien poisto ja saan alkaa ruveta varaamaan puoliksi painoa jalalle.

Pakko myöntää. että sitä alkaa arvostamaan niitä asioita, joita ei kipsin kanssa voi tehdä mm. siivoamista sekä olo tosiaan sellainen, että tekisi mieli lenkille :D

#18 Treenitauko & Jouluisia kuvia

Näin siinä sitten kävi, että joudun nyt olemaan oloneuvoksena seuraavat 2kk.

Olimme Dinan kanssa keskiviikkona estevalmennuksessa Mikkelissä ja kävi niinkin huono tuuri, että lopputunnista tasapainoni heitti esteen jälkeen jonka seurauksena tulin jaloilleni maahan. Tästä seurasi sitten se, että vasen nilkka rusahti ja murtui. Nilkkaan on laitettu 2 ruuvia ja sairaslomani kestää 15.2.2015 asti.

Onneksi Dina pääsee silti liikkumaan, sillä sain hoidettua hänelle vuokraajan lisäksi toisen liikuttajan sairaslomani ajaksi.

Tämä aika toimiikin sitten kuvaajan roolissa ja laitankin tänne sitten kuvia, että miten liikuttajilla menee Dinan kanssa.

Kävimme kuitenkin edellispäivänä ottamassa jouluisia kuvia Dinan kanssa ja laitankin ne nyt tähän teidän iloksenne.

Rakennetta 16.12.2014

Sarvet ei ollu Dinan mieleen.

#17 Varustepostaus

Koska en ole saanut kuvamateriaalia ratsastuksestani niin ajattelin esitellä Dinan varusteet tässä välissä. Dinan mukanahan ei tosiaan tullut, kun huonot suitset ja joku halppis yleissatula joten olen tosiaan laittanut tuohon hevoseen jos jokusen euron rahaa :)



SATULAT & SUITSET

Koulusatulana meillä on Ratomika Germida ja estesatulana Kieffer Competition. Estesatulassa on Jin Stirrupin jalustimet ja koulusatulassa samanlaiset feikki jinit (jos niitä silleen kutsutaan) Koulusatulan satulavyö on ihan perus Horzen 60cm neopreenivyö ja estesatulassa 140cm vatsapanssarivyö jonka merkkiä en juuri nyt muista.

Satuloiden alla käytän Acvallon geeliromaania ja voin muuten sanoa, että on erittäin hyvä ostos! Geelipinnan ansionsta ei tarvia pelätä, että romaani lähtisi valumaan satulan alta pois.

 High Jump Revolution suitset pienillä extra blingeillä. Kuolaimina oliivikolmipala

Kiefferin Ulla Salzgeberin suitset. Kuolaimina kolmipalanivel

SUOJAT

Kisasuojina/valmennussuojina on HV Polon suojat ja kotisuojina toimii Equi-Guardin suojat.

    BestOnHorse-merkkiset kuljetussuojat

Pinteleitäkin löytyisi pinkin värisenä, mutta senverran laisakana en ole jaksanut niitä ollenkaan käyttää.














Lisäksi kaapista löytyy myös Back on Trackin tallisuojat

SATULAHUOVAT

Vasemmalta alkane HKM koulu-, Eskadron koulu-, HV Polo koulu-, Equitare yleis- ja Gold Medalin yleishuopa

Alhaalla ns. kisahuovat eli kaksi valkoista huopaa koulu- ja estehuopa sekä uusin tulokas Glööcklerin estehuopa

Kuvassa näkyvissä tuo Glööcklerin estehuopa ja samaa sarjaa on tuo Dinan korvahuppukin. Unohdin aikasemmin mainita, että esteillä käytössä on myös Claridge Housen rintaremmimartingaali.

     
                          
 LOIMET

Kesällä käytän Bucasin Buzz-off zebra loimea. Pitää hyvin pahimmat paarmat poissa, käytän nivusissa ja etujalkojen välissä vielä pikiöljystä ja rypsiöljystä tehtyä sekoitusta jota laitan sienellä.

 Näitä löytyy pari kappaletta, eli agrista ostettu Spirit fleeceloimi












Tarvittaessa talliloimena Horse Comfort- merkkinen loimi

     Sade/välikausiloimena toimii Globus Sportin loimi 100g:n vuorella.

Yllä Eskadronin fleeceloimi joka tietty poikkeaa vähän meidän värimaailmasta, mutta pitää alkaa totuttelee myös muuhunkin väriin :)

Alla sitten kisaloimi Glööckleriltä 

Talvea ootellessa löytyy Equi-Themen ratsastusloimi

Ei ole nyt kuvaa, mutta löytyy myös vielä yksi fullneck fleece esim. kuljetuksia varten näin talvella ja tietenkin rankemman treenin jälkeen.

Ehkä jossain vaiheessa toinen postaus, kuhan sitä on saanu jotain uutta ja kivaa osteltua ;)

#16 Niin mikä estepelko?

Ajattelin kirjoittaa tästä asiasta josta moni ei varmaan tiedä nimittäin estepelostani.
Kun olin hevoskoulussa Asikkalassa, sain harrasteohjaajan paperit hieman vaikeemman kautta. En nimittäin todellakaan ollut hyvä ratsastaja ja estetunnit olivat hyvin vähäisiä joten pelkäsin esteitä kuollakseni. Asiaan ei tietty auttanut koulun opetushevoset joilla hypättiin kerran pari vuoteen juuri ennen estenäyttöjä. Muistan kuinka tipuin jo pelkästään selästä sen takia, kun tultiin kaarteeseen ja painoni oli liikaa ulkojalalla. Monen tippumisen kautta sain kiuitenkin näytöt läpi, ensimmäinen näyttö arvosanalla 1 (ei vaikuttanut harrasteohjaajan papereihin) ja toinen näyttö arvosanalla 2.

Tämän esteen jälkeen tuli kaarre vasemmalle jonka aikana tipuin

Näytöstä hirvittävän kauhea 80cm okseri

Koulusta valmistuttuani v.2012 jätin hevosharrastuksen kokonaan. Mitä nyt kaverin kanssa yksi kesä käytiin vuokraamassa heppoja sileäntyöskentelyyn.
Vuosi sitten innostuin aloittamaan taas ratsastuksen, kun kuulin, että Juvalla on yksi talli, jossa järkätään ihan kisojakin. Kävin kaverini kanssa ensiksi samalla tunnilla ja vannoin jo silloin, että esteitä minä en hyppää estekammoni takia. Kuitenkin eräänä päivänä minua vastaan "salailtiin" ja meillä olikin estetunti. Sain tallin luottohepan alleni ja hyppäsin korkeintaan 40cm esteitä ja nekin tuntu jo aivan hirveeltä.

kyseiseltä estetunnilta

Pikkuhiljaa tunneilla käydessäni opettaja pisti minut hyppäämään korkeempaa estettä ja sain pikkuhiljaa lisää itseluottamusta ratsastukseeni. Kävin myös yhdet kisat niin, että menin vaan pelkästään yhden koululuokan. Sillon ihailin nykyistä hyvää ystävääni A:ta joka hyppäsi kisoissa 80cm ja reenasi myös 100cm esteitä. Ajattelin, että jospa minäkin olisin yhtä hyvä joku kaunis päivä.

Läpimurto taisi tulla silloin, kun luottoheppa otettiin multa pois ja "jouduin" menemään Risto-ruunalla joka oli jo kerran minut pukittanut selästä alas koulutunnilla. Olimme kolmestaan kavereideni kanssa estetunnilla ja opettaja nosti minulle esteen 80cm jotta pappa alkaisi jo oikeasti hyppäämään. En tippunut ja fiilis oli hyvä.
Toisen kerran sain opettajan uuden hepan alleni jolla en ollut koskaan ratsastanut ja minut laitettiin hyppäämään esteitä tällä. Silloin hyppäsin ekan kerran elämässäni 90cm ja olin aika hämmentynyt korkeudesta.

Ratsastus jäi vähäksi aikaan, kun tuntui ettei minulle ollu reenikaveria, koska eräs heppa myytiin eläkekotiin jolla olin jo yhdessä valmennuksessakin käynyt.

Kun ostin Dinan, tuntuu, että kehitys on mennyt vaan ylöspäin. Luottamus kasvanut vaan enemmän, kun tamma hyppää jokaisen esteen mitä eteen laitetaan. Aloimme käymään myös A:n kanssa samoilla tunneilla ja tietenkin hyppäämme samoilla korkeuksilla. Pelko taisi hävitä siinä vaiheessa kokonaan, kun hyppäsin ensimmäisen 100cm Dinan kanssa. Mutta tosiaan nämä tippumiset eivät onneksi ole asiaa haitannut, koska nyt tuntuu, että muuta ei tekisikään, kun hyppäisi esteitä.

100cm

Haluankin sanoa erittäin suuret kiitokset mahtavalle opettajalleni Rosalle, joka on pistänyt hyppäämään, mitä eteen laitetaan ja ei ole antanut vaihtoehtoja mihinkään. Minulle sopinut oikein hyvin tämä vaativa opetustyyli, koska eihän sitä muuten olisi mitään oppinut! Jatkakaamme samaan malliin ja kahotaan missä sitä ollaan taas vuoden päästä :)

#15 Villit estekisat

Eilen meillä oli tallin omat harjotusestekisat. Tosiaan

hyppytaukoohan meillä Dinan kanssa oli semmoset 3 viikkoa, mutta aattelin silti osallistua harjoituksen kannalta 80 ja 90cm luokkiin. Onneksi kenttä oli tosi hyvässä kunnossa, niin pystyi tämän suunnitelman pitämään.

Aamullahan minua jännitti aivan sairaasti niinkuin yleensä. Tuntui, että radan opetteluun meni taas normaalia pidempi aika. Eihän siinä heppa kuntoon ja odottelemaan kisojen alkamista. Dina oli ihan pystyyn nukahtanut vielä tässä vaiheessa.

Ensimmäisenä verkattiin vähän 80cm luokassa. Pikkuhiljaa, kun pääsin hyppäämään, niin jännityskin laski, fiilis oli hyvä ja Dinakin tuntu omalta normaalilta energiseltä itseltään.

Olin eka lähtijä radalle ja taas rupes vähän jänskättää ja voi luoja sitte tämä meidän tamma läks. Virtaa oli ku pienessä kylässä ja hetken kävi jo mielessä et tästä ei tuu nyt mitään. Koko ajan sai keskittyy, että ei mennä liian kovaa. Hypättiin sarja jonka jälkeen tuli kaareva tie esteille joista oikeanpuoleinen piti hypätä. Dina lähti taas oikein räjähtävästi eteenpäin enkä kerinnyt siinä ajassa tarpeeksi nopeasti reagoida joten esteelle tultiin erittäin vauhdikkaasti ja Dina yllätykseksi stoppas ja kuski lenti oikein nätisti alas. Olin hieman hämmentynyt, koska Dina_ei_koskaan_kiellä (ainakaan tähän päivään asti ollut kieltänyt) Ei onneks sattunut joten uudestaan selkään ja ratsastin loppuradan ihan normaalisti. Nyt keskityin vaan siihen, että saan ne selvät tiet ja samalla istunnalla yritin hidastaa vauhtia.

Uusi yritys

Toisella kerralla onnistui mallikkaasti :)

Sitten 90cm verkka alkoi. Fiilikset olivat hieman vaihtelevat, mutta pidin vaan itseni kasassa ja ajattelin harjotuksen kannalta. Verkassa Dina oli vaihteeksi kuin höyryjuna ja minä rupesin jopa liikaa ottamaan laukkaa pois kaarteessa ennen estettä. Dina sentään käytti tuon energisyyden hyödyksi esteillä ja nosti tosi hyvin jalkojaan.

Olin toinen lähtijä tässä luokassa ja hetken jo mietin, että hannaanko nyt ja jätän radan hyppäämättä, mutta mietin, että sitten jäisi harmittamaan. On pakko lähteä pois mukavuusalueeltaan, jos haluaa jotain oppiakkin. Rata meni tosi hyvin, tosin luulin, että ekassa vaiheessa tiputettiin yksi este ja olin ihan jo lopettamassa ratsastuksen, kunnes sanottiin, että jatkan uusintaan. Siinä sitten kädet täristen piti koota ajatukset ja keskittyä tähän hetkeen. Uusinta meni siihen asti hyvin, kunnes ennen vikaa estettä ihan puun takaa Dina pukitti ja tipuin taas... Kyllä nyt oikeasti jo vähän harmitti, kun olin koonnut ajatukset siihen viimeiseen alamäkeen hypättävään esteeseen. Tässäkään tipahuksessa ei muuten sattunut mihinkään, paitsi käteni osui aitaan, onneks ei aita hajonnut, sillä se asia miulla oli ekana mielessä ilmalennon aikana :D Eihän siinä takas hepan selkään ja hypättiin se vika este.

Hupsista

Kuvia 90cm radasta 

Tässä tuo viimeinen alamäkeen hypättävä este

Helpottuneena radan jälkeen :)

Jälkeenpäin ajatellen olin loppupeleissä ihan ylpeä itsestäni, että ylipäätään uskalsin hypätä tuon 90cm radan. Dinastakin tiedän, että hän rakastaa nii noita esteitä, että oli kyllä ihan ymmärrettävää, miksi neiti kävi niin kuumana. En usko, että missään vaiheessa tahallaan pukitti tai stoppasi esteelle. Neidin ajatukset eivät vaan taineet pysyä mukana vauhdissa tuossa ekassa tipahuksessa ja toisessa kuski vaan ei osannut varautua pukitteluun. Nämähän olivat minun ekat tippumiset Dinalta 4kk aikana, eli sekin on hyvin mahdollista oman hepan kanssa :) 

Kisoista kuitenkin sain sijoituksen tuolla 90cm korkeudella. Ja sota-arpia jäi vain iso mustelma käteen ja pikkurilliin jolla ei voi puristaa, mutta tälläistä se hevosurheilu on :D

Pieni mustelma vain ;)