#21 Kun on aika luopua.

Voisin sanoa, että elämä heittää aikamoista vuoristorataa ja sitä ei oikein nyt itekkään käsitä, miten nopeasti kaikki tapahtui.

Viikko sitten sain kuulla, että minulta loppuu työt ja joutuisin ilmottautuu työkkäriin. Hauskinta sinänsä, että olin vaikituinen työntekijä, mutta tulevaa vuotta ajatellen ei ollut järkevää lähteä tappelemaan asiasta. Minulla on mahdollisuus päästä takaisin töihin vasta toukokuussa.

Niinpä minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin myydä Dina, sillä työttömyyskorvauksilla olisi ollut ehkä juuri ja juuri varaa maksaa hevosen ja oman kämpän vuokrat, mutta hevoselle sattuessa olisin ollut puilla paljailla. Olin tietenkin varautunut siihen, että työttömäksi jäädessä hevonen on pakko myydä, mutta en tietenkään ajatellut sen tulevan näin nopeaa enkä todellakaan kuvitellut miten ilkeitä työnantajat voivatkaan olla varsinkin, kun hoitanut työt aina kiltisti ja mukisematta.

Perjantaina laitoin Dinasta myynti-ilmoituksen ja heti ilmoituksen julkaistuttua ystäväni soitti ja sanoi työnantajansa olleen kiinnostuneen hevosesta. Niinpä nopealla aikataululla Dina lähtikin tänään sunnuntaina kohti Hartolaa. Vielä ei ole tullut surun kyyneliä vaan tavallaan olen hyvin helpottunut, että hevonen pääsi hyvään paikkaan ja voin aina käydä sitä siellä kahtomassa :)

Ensimmäiseksi omaksi hevoseksi Dina kerkesi olla minulla vain puoli vuotta, mutta siinä ajassa kyllä opetti paljon. Kohokohta tietenkin tuo estepuoli, en olisi kyllä paremmin voinut oppia korkeammilla korkeuksilla kuin Dinalla ja tietty hurjia 100cm esteitä tuli tammalla hypättyä.

Mutta mitä seuraavaksi? Siinäpä miettimistä, mahdollisuus on jatkaa harrastusta vuokra-hevosilla ja käydä tunneilla, mut sittenpähä sen näkee. Nyt haluan vähän aikaa vain hengähtää ja yrittää nauttia siitä, että olen hevoseton.

#20 Uusi vuosi, uudet suunnitelmat

Tänään mittariin tuli täyteen 22 vuotta ja voi luoja miten sitä tunteekaan itsensä vanhaksi. Ei erikoisemmin ole ollut mikään synttärisankarifiilis johtuen varmaan siitä, että ei vietetty synttäreitä mitenkään erityisemmin.

Sitten asiaan eli uusi vuosi toi itselleni ihan uudet suunnitelmat Dinan kanssa. Vaihdamme Dinan kanssa tallipaikkaa tämän kuun lopussa hieman kauemmaksi kotipaikkakunnaltani, mutta ei kuitenkaan kuin alle puolen tunnin ajomatkan päähän. Jalan murtuminen aiheutti itselleni senverran takapakkia, että itseäni ei juuri nyt kiinnosta veri suussa reenata esteitä ja näin ollen löysin Dinalle osaavamman ratsastajan esteille ja heillä olisi tarkoitus tällä kaudella kisata alue-esteitä ainakin 90cm ja 100cm tasolla ja ehkä myös vähän korkeempaa, jos ratsukolla lähtee reenit hyvin luistamaan.

Ajattelin itse jatkaa rentoa harrastamista ja jalan parantumisen jälkeen aloittaa hieman pienempiä hyppäämään kotitallilla ja saada taas luottamusta takaisin. Eihän sitä tiedä jos vaikka niissä seurakisoissa pyörähtäisin, mutta tällä hetkellä aluetaso on itselleni liian nopea päätös, koska ratsastustaustaa on niin vähän vielä esteillä ja jännitys jotain aivan jäätävää. Dina ansaitsee päästä hyppäämään kunnon esteitä osaavan kuskin kanssa, koska tykkää siitä ihan älyttömästi ja hepasta löytyy ponnua. Itse ajattelin, jos saisi tuota kisajännitystä pois, kun seuraisi omaa hevosta sieltä kentän ulkopuolelta.

Tallilla en ole päässyt vielä kummemmin käymään, kun välissä oli tämä joulu ja uusivuosi, mutta tässä pikkuhiljaa pääsee liikkumaan itse autolla kipsin kanssa :)

#19 Minun jouluni

Näin sitä on itsekkin joulusta selvitty kotia asti. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa, sillä en taas kyllä muista, että milloin olisin syönyt itseni niin ähkyyn.
Tänä vuonna vietimme jouluaaton poikkeuksellisesti mamman luona Heinolassa. Heinolaan suunnattiin jo maanantaina hyvissä ajoin.

Sain yllättävän paljon lahjoja ja itselleni mm. avopuolisoltani höyrypesurin (joo pääsen pesemään meidän vessan ja suihkun putipuhtaaksi) suomalaisen design korusetin, shampoota ja tietty suklaata. Mammalta ja muilta sain uuven ihanan kylpytakin ja tietty pinkit pörrötossut. Ainiin ja mamma oli maalannut aivan ihanan taulun lahjaksi! Sain myös yllätyksekseni keittiövaa'an, jospa sitä saisi otettua itseään niskasta kiinni saikun jälkeen ja jaksaisi hilata tuon pehvan lenkille ja katsoa tarkasti ruokavaliotakin. Parhaalta ystävältä sain oikein ihanan taulun joka pääsi heti seinälle :)

Ensimmäinen viikko selvitty tämän kipsin kanssa ja onnekseni ei ole tarvinnut viimeiseen 4 päivään syödä enää särkylääkkeitä. Viikon päästä sitten tikkien poisto ja saan alkaa ruveta varaamaan puoliksi painoa jalalle.

Pakko myöntää. että sitä alkaa arvostamaan niitä asioita, joita ei kipsin kanssa voi tehdä mm. siivoamista sekä olo tosiaan sellainen, että tekisi mieli lenkille :D

#18 Treenitauko & Jouluisia kuvia

Näin siinä sitten kävi, että joudun nyt olemaan oloneuvoksena seuraavat 2kk.

Olimme Dinan kanssa keskiviikkona estevalmennuksessa Mikkelissä ja kävi niinkin huono tuuri, että lopputunnista tasapainoni heitti esteen jälkeen jonka seurauksena tulin jaloilleni maahan. Tästä seurasi sitten se, että vasen nilkka rusahti ja murtui. Nilkkaan on laitettu 2 ruuvia ja sairaslomani kestää 15.2.2015 asti.

Onneksi Dina pääsee silti liikkumaan, sillä sain hoidettua hänelle vuokraajan lisäksi toisen liikuttajan sairaslomani ajaksi.

Tämä aika toimiikin sitten kuvaajan roolissa ja laitankin tänne sitten kuvia, että miten liikuttajilla menee Dinan kanssa.

Kävimme kuitenkin edellispäivänä ottamassa jouluisia kuvia Dinan kanssa ja laitankin ne nyt tähän teidän iloksenne.

Rakennetta 16.12.2014

Sarvet ei ollu Dinan mieleen.

#17 Varustepostaus

Koska en ole saanut kuvamateriaalia ratsastuksestani niin ajattelin esitellä Dinan varusteet tässä välissä. Dinan mukanahan ei tosiaan tullut, kun huonot suitset ja joku halppis yleissatula joten olen tosiaan laittanut tuohon hevoseen jos jokusen euron rahaa :)



SATULAT & SUITSET

Koulusatulana meillä on Ratomika Germida ja estesatulana Kieffer Competition. Estesatulassa on Jin Stirrupin jalustimet ja koulusatulassa samanlaiset feikki jinit (jos niitä silleen kutsutaan) Koulusatulan satulavyö on ihan perus Horzen 60cm neopreenivyö ja estesatulassa 140cm vatsapanssarivyö jonka merkkiä en juuri nyt muista.

Satuloiden alla käytän Acvallon geeliromaania ja voin muuten sanoa, että on erittäin hyvä ostos! Geelipinnan ansionsta ei tarvia pelätä, että romaani lähtisi valumaan satulan alta pois.

 High Jump Revolution suitset pienillä extra blingeillä. Kuolaimina oliivikolmipala

Kiefferin Ulla Salzgeberin suitset. Kuolaimina kolmipalanivel

SUOJAT

Kisasuojina/valmennussuojina on HV Polon suojat ja kotisuojina toimii Equi-Guardin suojat.

    BestOnHorse-merkkiset kuljetussuojat

Pinteleitäkin löytyisi pinkin värisenä, mutta senverran laisakana en ole jaksanut niitä ollenkaan käyttää.














Lisäksi kaapista löytyy myös Back on Trackin tallisuojat

SATULAHUOVAT

Vasemmalta alkane HKM koulu-, Eskadron koulu-, HV Polo koulu-, Equitare yleis- ja Gold Medalin yleishuopa

Alhaalla ns. kisahuovat eli kaksi valkoista huopaa koulu- ja estehuopa sekä uusin tulokas Glööcklerin estehuopa

Kuvassa näkyvissä tuo Glööcklerin estehuopa ja samaa sarjaa on tuo Dinan korvahuppukin. Unohdin aikasemmin mainita, että esteillä käytössä on myös Claridge Housen rintaremmimartingaali.

     
                          
 LOIMET

Kesällä käytän Bucasin Buzz-off zebra loimea. Pitää hyvin pahimmat paarmat poissa, käytän nivusissa ja etujalkojen välissä vielä pikiöljystä ja rypsiöljystä tehtyä sekoitusta jota laitan sienellä.

 Näitä löytyy pari kappaletta, eli agrista ostettu Spirit fleeceloimi












Tarvittaessa talliloimena Horse Comfort- merkkinen loimi

     Sade/välikausiloimena toimii Globus Sportin loimi 100g:n vuorella.

Yllä Eskadronin fleeceloimi joka tietty poikkeaa vähän meidän värimaailmasta, mutta pitää alkaa totuttelee myös muuhunkin väriin :)

Alla sitten kisaloimi Glööckleriltä 

Talvea ootellessa löytyy Equi-Themen ratsastusloimi

Ei ole nyt kuvaa, mutta löytyy myös vielä yksi fullneck fleece esim. kuljetuksia varten näin talvella ja tietenkin rankemman treenin jälkeen.

Ehkä jossain vaiheessa toinen postaus, kuhan sitä on saanu jotain uutta ja kivaa osteltua ;)

#16 Niin mikä estepelko?

Ajattelin kirjoittaa tästä asiasta josta moni ei varmaan tiedä nimittäin estepelostani.
Kun olin hevoskoulussa Asikkalassa, sain harrasteohjaajan paperit hieman vaikeemman kautta. En nimittäin todellakaan ollut hyvä ratsastaja ja estetunnit olivat hyvin vähäisiä joten pelkäsin esteitä kuollakseni. Asiaan ei tietty auttanut koulun opetushevoset joilla hypättiin kerran pari vuoteen juuri ennen estenäyttöjä. Muistan kuinka tipuin jo pelkästään selästä sen takia, kun tultiin kaarteeseen ja painoni oli liikaa ulkojalalla. Monen tippumisen kautta sain kiuitenkin näytöt läpi, ensimmäinen näyttö arvosanalla 1 (ei vaikuttanut harrasteohjaajan papereihin) ja toinen näyttö arvosanalla 2.

Tämän esteen jälkeen tuli kaarre vasemmalle jonka aikana tipuin

Näytöstä hirvittävän kauhea 80cm okseri

Koulusta valmistuttuani v.2012 jätin hevosharrastuksen kokonaan. Mitä nyt kaverin kanssa yksi kesä käytiin vuokraamassa heppoja sileäntyöskentelyyn.
Vuosi sitten innostuin aloittamaan taas ratsastuksen, kun kuulin, että Juvalla on yksi talli, jossa järkätään ihan kisojakin. Kävin kaverini kanssa ensiksi samalla tunnilla ja vannoin jo silloin, että esteitä minä en hyppää estekammoni takia. Kuitenkin eräänä päivänä minua vastaan "salailtiin" ja meillä olikin estetunti. Sain tallin luottohepan alleni ja hyppäsin korkeintaan 40cm esteitä ja nekin tuntu jo aivan hirveeltä.

kyseiseltä estetunnilta

Pikkuhiljaa tunneilla käydessäni opettaja pisti minut hyppäämään korkeempaa estettä ja sain pikkuhiljaa lisää itseluottamusta ratsastukseeni. Kävin myös yhdet kisat niin, että menin vaan pelkästään yhden koululuokan. Sillon ihailin nykyistä hyvää ystävääni A:ta joka hyppäsi kisoissa 80cm ja reenasi myös 100cm esteitä. Ajattelin, että jospa minäkin olisin yhtä hyvä joku kaunis päivä.

Läpimurto taisi tulla silloin, kun luottoheppa otettiin multa pois ja "jouduin" menemään Risto-ruunalla joka oli jo kerran minut pukittanut selästä alas koulutunnilla. Olimme kolmestaan kavereideni kanssa estetunnilla ja opettaja nosti minulle esteen 80cm jotta pappa alkaisi jo oikeasti hyppäämään. En tippunut ja fiilis oli hyvä.
Toisen kerran sain opettajan uuden hepan alleni jolla en ollut koskaan ratsastanut ja minut laitettiin hyppäämään esteitä tällä. Silloin hyppäsin ekan kerran elämässäni 90cm ja olin aika hämmentynyt korkeudesta.

Ratsastus jäi vähäksi aikaan, kun tuntui ettei minulle ollu reenikaveria, koska eräs heppa myytiin eläkekotiin jolla olin jo yhdessä valmennuksessakin käynyt.

Kun ostin Dinan, tuntuu, että kehitys on mennyt vaan ylöspäin. Luottamus kasvanut vaan enemmän, kun tamma hyppää jokaisen esteen mitä eteen laitetaan. Aloimme käymään myös A:n kanssa samoilla tunneilla ja tietenkin hyppäämme samoilla korkeuksilla. Pelko taisi hävitä siinä vaiheessa kokonaan, kun hyppäsin ensimmäisen 100cm Dinan kanssa. Mutta tosiaan nämä tippumiset eivät onneksi ole asiaa haitannut, koska nyt tuntuu, että muuta ei tekisikään, kun hyppäisi esteitä.

100cm

Haluankin sanoa erittäin suuret kiitokset mahtavalle opettajalleni Rosalle, joka on pistänyt hyppäämään, mitä eteen laitetaan ja ei ole antanut vaihtoehtoja mihinkään. Minulle sopinut oikein hyvin tämä vaativa opetustyyli, koska eihän sitä muuten olisi mitään oppinut! Jatkakaamme samaan malliin ja kahotaan missä sitä ollaan taas vuoden päästä :)