#21 Kun on aika luopua.

Voisin sanoa, että elämä heittää aikamoista vuoristorataa ja sitä ei oikein nyt itekkään käsitä, miten nopeasti kaikki tapahtui.

Viikko sitten sain kuulla, että minulta loppuu työt ja joutuisin ilmottautuu työkkäriin. Hauskinta sinänsä, että olin vaikituinen työntekijä, mutta tulevaa vuotta ajatellen ei ollut järkevää lähteä tappelemaan asiasta. Minulla on mahdollisuus päästä takaisin töihin vasta toukokuussa.

Niinpä minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin myydä Dina, sillä työttömyyskorvauksilla olisi ollut ehkä juuri ja juuri varaa maksaa hevosen ja oman kämpän vuokrat, mutta hevoselle sattuessa olisin ollut puilla paljailla. Olin tietenkin varautunut siihen, että työttömäksi jäädessä hevonen on pakko myydä, mutta en tietenkään ajatellut sen tulevan näin nopeaa enkä todellakaan kuvitellut miten ilkeitä työnantajat voivatkaan olla varsinkin, kun hoitanut työt aina kiltisti ja mukisematta.

Perjantaina laitoin Dinasta myynti-ilmoituksen ja heti ilmoituksen julkaistuttua ystäväni soitti ja sanoi työnantajansa olleen kiinnostuneen hevosesta. Niinpä nopealla aikataululla Dina lähtikin tänään sunnuntaina kohti Hartolaa. Vielä ei ole tullut surun kyyneliä vaan tavallaan olen hyvin helpottunut, että hevonen pääsi hyvään paikkaan ja voin aina käydä sitä siellä kahtomassa :)

Ensimmäiseksi omaksi hevoseksi Dina kerkesi olla minulla vain puoli vuotta, mutta siinä ajassa kyllä opetti paljon. Kohokohta tietenkin tuo estepuoli, en olisi kyllä paremmin voinut oppia korkeammilla korkeuksilla kuin Dinalla ja tietty hurjia 100cm esteitä tuli tammalla hypättyä.

Mutta mitä seuraavaksi? Siinäpä miettimistä, mahdollisuus on jatkaa harrastusta vuokra-hevosilla ja käydä tunneilla, mut sittenpähä sen näkee. Nyt haluan vähän aikaa vain hengähtää ja yrittää nauttia siitä, että olen hevoseton.

#20 Uusi vuosi, uudet suunnitelmat

Tänään mittariin tuli täyteen 22 vuotta ja voi luoja miten sitä tunteekaan itsensä vanhaksi. Ei erikoisemmin ole ollut mikään synttärisankarifiilis johtuen varmaan siitä, että ei vietetty synttäreitä mitenkään erityisemmin.

Sitten asiaan eli uusi vuosi toi itselleni ihan uudet suunnitelmat Dinan kanssa. Vaihdamme Dinan kanssa tallipaikkaa tämän kuun lopussa hieman kauemmaksi kotipaikkakunnaltani, mutta ei kuitenkaan kuin alle puolen tunnin ajomatkan päähän. Jalan murtuminen aiheutti itselleni senverran takapakkia, että itseäni ei juuri nyt kiinnosta veri suussa reenata esteitä ja näin ollen löysin Dinalle osaavamman ratsastajan esteille ja heillä olisi tarkoitus tällä kaudella kisata alue-esteitä ainakin 90cm ja 100cm tasolla ja ehkä myös vähän korkeempaa, jos ratsukolla lähtee reenit hyvin luistamaan.

Ajattelin itse jatkaa rentoa harrastamista ja jalan parantumisen jälkeen aloittaa hieman pienempiä hyppäämään kotitallilla ja saada taas luottamusta takaisin. Eihän sitä tiedä jos vaikka niissä seurakisoissa pyörähtäisin, mutta tällä hetkellä aluetaso on itselleni liian nopea päätös, koska ratsastustaustaa on niin vähän vielä esteillä ja jännitys jotain aivan jäätävää. Dina ansaitsee päästä hyppäämään kunnon esteitä osaavan kuskin kanssa, koska tykkää siitä ihan älyttömästi ja hepasta löytyy ponnua. Itse ajattelin, jos saisi tuota kisajännitystä pois, kun seuraisi omaa hevosta sieltä kentän ulkopuolelta.

Tallilla en ole päässyt vielä kummemmin käymään, kun välissä oli tämä joulu ja uusivuosi, mutta tässä pikkuhiljaa pääsee liikkumaan itse autolla kipsin kanssa :)