Nyt luvassa pidempi kisapostaus runsaine kuvineen!
Tänään koitti se kauan odotettu kisapäivä Mikkelissä! Aamulla lähdin tallille kasin jälkeen ja otin Dinan sisälle. Olin hyvässä ajassa joten kiire ei ollut. Olin edellispäivänä pakannut jo traileriin kaikki tavarat valmiiksi. Lähdettiin siis Rosan ja kuvaajan kanssa kisoihin.
Lähtöä odottamassa
Lähdettiin liikenteeseen 9.30 ja perillä oltiin ihan hyvissä ajoin. Meidän ensimmäiseen luokkaan eli 60cm oli vielä jonni aikaa, joten jätettiin hepat syömään traileriin heinää ja käytiin näyttämässä kuitti lähtömaksuista ja onneksi Rosalla oli molempien hepojen passit mukana, kun niitäkin halusi katsoa rokotusten takia.
Hepat nätisti oottelemassa :)
Edustusloimi päällä
Mentiin laittaa hepat kuntoon ja kisavermeet päälle. Tämän jälkeen hepat jäivät meidän kuvaajan valvovan silmän alle trailerin viereen sillä aikaa, kun kävimme Rosan kanssa radankävelyssä. Ratahan oli aika haasteellinen, pari tiukkaa käännöstä ja näin poispäin. Miulla kesti hieman pidempään opetella rata, kun tuo jännitys rupesi tuntumaan jo aika kovasti :D
60cm ratapiirros
Verkka meni aika hyvin. Maneesissa oli verkkaesteinä pysty ja okseri. Meitä oli aina 6 kerrallaan verkkaamassa. Dina oli energinen ja imi esteelle tosi hyvin. Näin parhaaksi siis ottaa pari hyvää hyppyy molempiin suuntiin ja lopettaa hyvään fiilikseen. Kävin monta kertaa vielä mielessä rataa, että varmasti muistaisin ratsastaa oikein.
Rata meni hyvin, Dina tosin rupesi jotai ristilaukkasähellystä vetämään ennen ensimmäistä estettä, kun neidillä oli niin paljon virtaa. Onneks ekan esteen hypättyämme Dina kässäs homman ja hoidettiin rata loppuun oikein mallikkaasti. Radalla oli hyvä oikein hyvä fiilis päällä ja askeleetkin sattui oikein hyvin kohdalleen. Loppujenlopuksi oltiin sijalla 4! Hävittiin tosin kolmoselle 6 sadasosasekunttia. Lähtijöitähän tässä luokassa oli huimat 33, joten olin enemmän kuin tyytyväinen! :)
Kuva Henriikka Pesonen
Kuva Henriikka Pesonen
Kuva Henriikka Pesonen
Sitten ajatusten nollaus ja opettelemaan 80cm rataa joka oli siis tietenkin eri kun tuo 60cm.
80cm rata
Verkassa taas pari hyvää hyppyä molempiin suuntiin. Sitten odottamaan omaa vuoroa radan reunaan.
Ratahan oli nyt ihan kauheeta räpellystä... Dina hyppäsi vähän kauempaa mitä ite olin suunnitellut ja en oikein osaa itse vielä katsoa sitä täydellistä paikkaa ja hypätä. Usealla esteellä jäin hypyistä jälkeen ja meinasin jo luopua toivosta, kun hyppäsin ekan vaiheen viimeisen esteen ilman toista jalustinta :D No onneksi tuli se uusi lähtömerkki toiseen vaiheeseen ja sain rauhassa koota ajatukset ja jalustimet jalkaan, tärisin ihan sairaasti! Loppurata meni ihan ok ja sain pidettyy hermot kurissa, pyytelin siinä radalla Dinalta anteeksi ja tsemppasin meitä molempia eteenpäin, koska kyllähän sitä taas hävetti, kun hevonen pelastaa ja kuski vaan mokailee... Viimeisen esteen jälkeen kiitin Dinaa varmaan 50 kertaa, olin niin onnellinen, kun päästiin maaliin asti :) Loppusijoitus oli tässäkin 4.sija ja lähtijöitä tässä luokassa oli 20.
Kuva Henriikka Pesonen
Kuva Henriikka Pesonen
näin hypätään ilman jalustinta
Kuva Henriikka Pesonen
näin laskeudutaan ilman jalustinta
Kuva Henriikka Pesonen
Kaikenkaikkiaan kisathan meni kuitenkin yli odotusten. Edustettiin kahestaan meidän pientä ratsastusseuraa ja olipa hienoa, kun molemmissa luokissa molemmat sijoittui :) Seuraavista kisoista en nyt edes tiedä, sillä joudun missaamaan meidän tallin omat seurakisat töiden takia. Tästä on hyvä jatkaa ja kovaa reeniä noilla isoilla esteillä :)
Tänään meillä oli kaverini kanssa koulutunti ja harjoittelimme kouluohjelmaa K.N Special. Meillähän olisi 11-12.10.14 seuran este- ja koulumestaruudet ja koska ajattelin ehkä osallistua myös tuohon kouluosuuteen niin reenaamistahan riittää.
Reenattiin tänään radasta laukkaosuutta sekä loivaa kiemurauraa. Dinalla riitti tuota virtaa ja tää meidän kouluratsukon alku ei nyt oikein lähtenyt sujumaan ihan niinku olisin taas aatellut :D
Dina karkasi alkutunnista lapa eellä voltillakin ulos ja ravissakin sai pohkeet pitää tiukasti kiinni, kun allani tuntui olevan jonni sortin käärme joka möngertää karkuun. Laukassa riitti vauhtia ja taidettiin me saada ehkä just se yks-kaks opettajalle kelvollista laukka-käynti siirtymistä,mutta onhan nuita parempiakin nähty ;P En nyt oikein muista miten se koko tunti meni, jotenkin vaa oli niin koomassa kaikessa vesisateessa.
Ja koska olen ehkä hieman perfektionisti, niin minä en ihan kehtaa mennä koulua kilpailemaan, jos miun heppa ei kulje oikeinpäin. Siispä tässä saapi vielä sitä reenata, että se pää pysyis siellä alhaalla koko kouluradan ajan, kyllähän se silloin on huomattavasti helpompaa istua siellä harjotusravissakin :)
Tässä hieman kuvia miten sitten loppuverkassa tää homma rupesi toimimaan. Pahoittelen jos silmääm pistää tuo satulahuopa, se ei suostu pysymään paikallaan tuon satulan kanssa ei sitten millään :D
Tässä alkua:
Sitten pikkuhiljaa taas vähäsen sinne oikeaan suuntaan:
Ja lopuksi omaan silmään miellyttävimmältä:
Sunnuntaina on sitten meidän toiset seuraestekisat Mikkelissä joissa hypätään 60cm ja 80cm luokan, kun ei isompia luokkia ollut tarjolla.
Tänään kävin ystäväni luona naapurikunnassa Puumalassa ratsastamassa hänen lämpöisellään. Heräsin aamulla ennen klo 8, kun katolla tömisteltiin kattoremontin vuoksi. Ulkona oli ihan sairaan kylmä kaikkien helteiden jälkeen ja lämpimin takki minkä omistan on tuo talvityötakki joten se päälle ja menoks niin pärjääkin tuolla "pakkasessa" :D Perillä sitten otettiin heposet ja sain ratsastaa tällä rauhallisemmalla lämppäritamma Jennyllä. Kerroin ystävälleni, että minua hieman jännitti, koska en ole maastossa käynyt "normihevosella" sen jälkeen, kun ylläpitohevoseni (lämpöinen tämäkin) lähti käsistäni ja lensin puuta päin kuin märkä rätti ja siitä tietenkin maahan. Tämän seurauksenahan sain ison arven käteeni puun oksasta joka oli katkaistu noin 20cm pituiseksi. Onneksi oli suojelusenkeli matkassa eikä oksa osunut kaulaan tai mihinkään muualle.
muistoksi jäi ilkeä arpi :(
Lähdettiin liikenteeseen ja noustiin kivasti metässä kiven päältä kyytii. Käveltiin ensin pitkä matka metsien ja peltojen läpi. Jenny tuntu tosi kivalta pehvan alla verrattuna Dinaan, koska onhan Jenny hieman vankempikroppainen ;) Oli tosi varma olo mennä pitkin metsiä, tuli sama tunne kuin issikan selässä :) Otettiin pätkä ravia hiljaisellä hiekkatiellä ja voi kamala, kun ei siellä ravissa osannut kunnolla keventää :D Ravi oli tietenkin ihan erinlaista kuin Dinalla, mutta yritin vain pitää tuon ryhdin pystyssä.
Metsässä :)
Sitten jonkun ajan päässä oli vuorossa se laukkaosuus joka pisti hieman jännittämään, mutta pitihän sie tietty kokeilla, kun hepoillakin näytti virtaa riittävän. Siirryttiin raviin ja jonkun tovi sitä ekana, kun eräs naapurin mummeli tuli sopivasti hakemaan postia, niin piti tuota varoa ettei päältä ratsasteta :D Ystäväni nosti laukan ja enhän minä siinä kerinny ees kissaa sanomaan, kun Jenny ampaisi kiitoravilla perään. Minua hieman hymyilytti ja tuntui aika uskomattomalta miten kovasti tuommoinen ex-ravuri pääsee niistä kintuistaan ravissa. Jenny sitten itse nosti laukan ja minähän vain ajattelin "Nyt pitää pysyä kyydissä sama miten kovasti mennään" Ja pakko myöntää, että oli ihan sika kivaa :) Mentiin vielä parit ravipätkät ennenkuin tultiin takas tallille. Ratsastin Jennyllä vielä kentällä. En oikein eka tiennyt, että mitenkä tällä pitäisi ratsastaa ja sehän kyllä loppupeleissä toimi samanlailla kuin muutki hepat. Hienointa kyllä oli, että Jenny teki pohkeenväistöt paremmin kuin miun Dina x) Tässä siis esimerkkiä siitä, mitä pitäisi varmaan reenata oman tamman kanssa.
Jennyn laukka nauratti ihan sikana. Ihan kuin olisi ponin kyydissä ollut ;)
Lopuksi rohkenin vielä hyppäämään pientä ristokkoa Jennyn kanssa ja voin sanoo, että koskaan ei ole ollut noin jännää hypätä ristokkoa mitä nyt :D Jennyllä oli ihme loikkia välillä ja nauratti vielä enemmän, kun ei oikein päässyt hyppyihin mukaan.
Huomaa kuskin kauhistunut ilme.
Loppujenlopuksi pakko myöntää, että oli kyllä todella positiivinen yllätys, miten hyvin Jenny toimi lämpöseks ja ex ravuriksi, nosti laukan käynnistäkin ja osasi jopa hetkittäin kulkea oikeinpäin. Minusta oikein mukava harrasteheppa ja ilman muuta haluan uudestaan päästä ratsastamaan Jennyllä :)
Vähään aikaan en ole taas kirjoittanut mitään, koska turhauttaa, kun ei tuota kuvaajaa ole saanut kuvailemaan. Ajattelinkin, jos huomenna ottaisi vähän fiilistelykuvia minusta ja Dinasta, kun kaverini tulee tallille ratsastamaan :) Mutta kerronpa nyt vähän taas kuulumisia. Elikkä perjantaina kävimme kaverini Rosan kanssa taas valmennuksessa Mikkelissä ja voin nyt sanoa, että tuo valmentaja on siis Tuija Tuominen joka on Master Insructor-opettaja. Tuijasta ja hänen tallistaan voi lukea täältä. Huomasin hevostalli.netissä keskustelua Tuijan opetustyylistä ja mielipiteet oli hyvin jakautuneita, moni oli lytännyt hänet täysin ja sitten taas oli niitä, jotka kovasti tykkäsivät. Oma mielipiteeni on, että tykkään kovasti Tuijan opetuksesta, vaikka eihän me Dinan kanssa mitään koulutuuppareita ollakkaan. Aluksi minua jännitti ihan hirveästi, koska itse olen ihan käsi välillä tässä kouluratsastuksessa, kyynärkulmat kadoksissa, ryhti huono yms. Mielestäni Tuija katsoo hyvin hevosen ja ratsastajan tason ja lähtee opettamaan sen mukaan. Tuija on tiukka opettaja, mutta hän ei missään vaiheessa sano pahalla asioita eikä itsellä kävisi mielessäkään ottaa itseeni. Tuija opettaa miten niitä "työkaluja" käytetään oikein. Minä tiedän, että Dinalla on enemmän menty esteitä ja tämä koulupuoli on vähän hepreaa vielä ja Tuijan opetuksessahan me harjoittelemme vasta ratsastamaan hevosta peräänantoon. Emme ole vielä laukkatyöskentelyä aloittaneet hänen valmennuksissaan, mutta mielestäni ei tarvitsekkaan. Tämä tehokas käynti-ravi työskentely on ollut tosi antoisaa ja antanut itselleni työkalut itsenäiseen ratsastukseen. Haluaisin kyllä kovasti jatkaa hänen valmennuksissaan kerran viikkoon, mutta tuo rahapuoli tulee vastaan. Valmennus on kuitenkin koko rahan arvoinen. Sitten vähän eilisestä. Lähettii Rosan kaa kahestaa ratsastamaan ja huomattii, että kenttä pölisi aika pahasti joten mentiin sitten pellolle ratsastamaan. Tämä peltojuttuhan vähän hermostutti minua, koska jotenkin on jäänyt semmonen olo, että aina, kun mennään pellolle hevosen kanssa, niin se lähtee tyyliin lapasesta ja sitten ei tuu kuin sanomista. Dina meni tosi nätisti ja tuli vaan varmempi olo, vaikka oltiinki toisessa päässä peltoa ja Rosa toisessa eikä Dinalla tullut kiire toisen hepan perään. Laukassa sitten alkoi tuntua jo tosi varmalle ja hymyhän siinä nous huulille, kun ei tarvinnut muuta kuin nauttia keinuttavasta kyydistä. Dinakin selvästi tykkäsi, kun sai vaan mennä eikä tarvinnut muuta tehdä. Loppukäyntejä kävin sitten kokeilee yksin tiellä, halusin kokeilla, että mites Dina siellä käyttäytyy, kun on kuulemma yksin ollut aika säpsy maastossa. Ei siinä Dina käveli sinne minne halusin ja kerran säpsähti jotain ihan omaansa, mutta ei kuitenkaan lähtenyt litomaan. Kotia kohe käveli reippaasti ja oikein mallikkaasti. Tässä sitä tulee itsellekkin varma olo, kun voi luottaa hevoseen ja hevonen voi luottaa ratsastajaansa, sitä tunnetta ei voita mikään <3
Tänään olin kuvaajan roolissa ja kuvasin kaverini ratsastustuntia. Tänään en Dinaa liikuttanut ollenkaan, sillä Dinan vuokraaja oli tulossa heppaa liikuttamaan. Siispä kävin vähän kuvailemassa sitä sun tätä, joten ajattelin tänne vähän kuvia jakaa :)
Neiti Nita
Pikkuneiti Fia joka ei tiedä vielä väriään :D
Dinahan se siinä :)
Silmät on sielun peili vai mite se oli.
Nyt vihdoin ostin sitten agrista alennuksessa olleet suojat 20 eurolla. Säästiin siis 34e! Nyt ootellaan milloin olisi etusuojat myös alennuksessa ;)
Kokeilin olla valokuvaaja ja yritin ottaa kissastani Piiasta kuvia, vanha rouva jaksoi kuitenkin vähän poseerata :) Huomenna sitten Dinan selkään itse ja perjantaina olisi taas kouluvalmennus Mikkelissä :)
Päätin tänään juoksuttaa Dinan irtona kentällä. Nappasin hepan tarhasta, laitoin suojat jalkaan ja menoksi. Alku lähti niinkuin pitikin, Dina käveli ympyrää vaikka käytössä olisi ollut koko kenttä, mikäs siinä, eipähän tarvinnut huutaa ohjeita. Dina siis toimii ihan äänellä ja ymmärtää käynti, ravi, laukka sanat. Ohjeistin Dinan eka käyntiin ja tämän jälkeen raviin. Dina ravasi aika lupsakasti menemään, tykkäsi jopa niin paljon, ettei suostunut tulemaan takasin käyntiin :D Sain sitten Dinan vaihtamaan suuntaa ja tähän suuntaan taas vähän aikaa käyntiä ja sitten ravia. Ravailun jälkeen alkoikin sitten tämä episodi. Annoin Dinan laukata ympyrää ja ohjailin sen yhdelle esteelle hyppäämään, Dina veti tähän liinat kiinni ja otti sitten nokkiinsa ja lähti hirmusta pukkilaukkaa vetämään ympäri kenttää. Dina sitten päätti, että nyt loppu työnteko ja hyppäsi meidän kentän portin yli pois kentältä, siinä sitten parit mietinnät et jopas nyt perkule jotakin... Noh ajattelin, et tämä varmaa oli vaan joku päähänpisto ja kävin hakemassa hepan takas kentälle. Tämä ei ollut hyvä ajatus, koska taas Dina hyppäs kentältä ulos ja pakeni tyytyväisenä syömään vihreetä tallin pihalle. Eli joo tämä juoksutus oli sitten siinä :) Mittailtiin tuossa tota kentän portin korkeutta ja korkeushan oli se 145cm ja tähän kun vielä laskee, että kenttä on alempana kuin portti niin kyllä neiti sai pompata ainakin 150cm eestä. Kivahan se toki on tietää, että tuota kapasiteettia löytyy :D Tosiaan, aikasemmin Dina toimi ihan nätisti kentällä eikä sillä käynyt mielessäkään hypätä kentältä ulos, ilmeisesti tuo kiima on saanut tamman pään vähän uhkarohkeeksi ja päätti nyt sitten vähän protestoida. Mutta enhän minä osaa vihainen olla, huvittunut vain ;)
Noniin, tänää käytiin ekoissa seuraesteratsastuskilpailuissa Varkauden ratsastuskeskuksella. 6.00 heräsin jonka jälkeen kävin absilla syömässä aamupalapöydän, mutta eihän sitä jännityksessä oikein saanut mitään syötyä. 7.00 olin kaverin kanssa tallilla ja rupesimme pakkailemaan autoa. Otin Dinan sisään ja aloin painelemaan sen selkää ja kuinkas kävikään, Dina aristi ristiselän kohalta painetta. Heitin loimen selkään ja sitten huomasin, että Dina alkoi tärisemään karsinassa, en sit oikein osannut sanoa johtuko siitä lihasjäykkyydestä vai ramppikuumeesta. Vähän oli pessimistinen olo siis heti aamusta, että tuskin tullaan kovasti kiitämään. 8.00 lähdimme ajamaan kohti varkautta. Vihdoin pitkältä tuntuneen matkan jälkeen olimme klo 9.00 paikanpäällä ja päätettiin jättää hepat vielä autoon odottamaan ja käydä tutustumassa rataan heti.
Rata oli muuten samanlainen 80cm ja 90cm paitsi tuohon jälkimmäiseen rataan oli lisätty lopuksi vielä 14 este joka oli sarja uudestaan.
sininen perusrata 1-8 ja punainen uusinta 9-14
Rata oli loppupeleissä sitten ihan helppo, mutta mietin kovasti tuota 6-11 esteitä, kun jatku periaatteessa saman kaavan mukaan.
Eihän siinä käytiin maksamassa kansliaan lähtömaksut ja kovasti tässä jälkeenpäin mietin, että onko tuota huonoa matikkapäätä ollut liikenteessä, kun meiltä maksu oli 12e/luokka ja otti sitten kuitenki 25e yhteensä. Noh ei ollu mun elämä eurosta kiinni. Laitettii hepat kuntoon ja mentiin maneesiin verkkaamaan. Dina oli tosi hidas ja verkkahypyt oli vähän räpellystä, ei oikein osunu tuo ponnistuspaikka ja ennen estettä vauhti hidastu mikä oli tosiaan epänormaalia meille.
verkasta
Oltiin 80cm luokassa yhdeksäntenä lähtövuorossa ja maneesista päästyämme vuoro olikin niinkun just eikä melkein, onneksi tultiin viimetinkaan. Harmitti, kun kentältä ei oikein kuulunut maneesiin tuo selostus. Kävelin kentälle, morjestin tuomarille ja lähdettiin liikenteeseen. Dina oli ihan sairaan hidas ja rata oli yhtä räpellystä esteiden yli, potkin Dinaa minkä kykenin eteenpäin, mutta taisi mennä kuuroille korville, noh ajattelin että koitetaa ny loppuun asti vaikka fiilis oli tosi turhautunut. Siinä sitten unohin 11 esteen jälkeen mennä tuonne 12 esteelle, lähin siis 11 esteen jälkeen jatkamaan tuolle 9 esteelle eli siis olin lähdössä kolmatta kertaa tuota toistoa tekemään ja hylkyhän siinä tuli. Perkule, että harmitti, kun keskitty taas liikaa siihen, että hevonen liikkuis eteenpäin. Mutta kuitenkin sija 5/12, koska hylky tuli uusintaradasta.
Kävin palkintojenjaon ja 90cm rataan tutustumisen aikana taas verkkaamassa maneesissa, jos sitä olisi saanut Dinaa reippaammaksi. Tässä luokassa olin neljäs lähtijä. Menin taas kentälle ja tuomarinkopista sanottiin, että oli jotain härdelliä edellisen ratsastajan jälkeen ja minun piti kävellä ympyrää siinä heijän eessä. Noh kävelin siinä ja morjestin sitten uudestaan ihan monta kertaa ja kysyin vielä, että saako jo mennä eikä vastausta kuulunut. Siinä sitten jännittyneenä ja epätietoisuudessa morjestin ihan kunnolla ja lähdin laukkaamaan, lähtömerkki kyllä tuli sitten, mutta olin kerinnyt jo ylittää lähtöviivan eli HYLKY taas... Kysyin sitten, että mikäs tää juttu nyt oli niin olin sitten erehtynyt tuomarista joka olikin selostajan takana tietokoneen ääressä ilmeisesti ja ei ollut siis kerinnyt siitä härdellistä vielä selvitä... Voi hitsi että kenotti suoraansanottuna.
Sain sitten hypätä radan harjotusmielessä ja niinhän me Dinan kanssa vedettiin puhdas rata :) Olin tosi tyytyväinen, että selvittiin tuosta korkeammasta luokasta, koska tää oli meidän eka 90cm rata! Minua suorastaan hirvitti lähteä tuota rataa hyppäämään, koska esteet näytti niin isolta :D Dina oli tässä radalla jo hieman vetreempi, mutta edelleen sairaan alitemponen. Normaalisti, kun Dinaa saa enemmän pidätellä radalla, kuin potkia eteenpäin, mutta annoin nyt tuon selän takia anteeksi.
Videossa ihteeni häiritsi se etten ollut satulasta irti niin paljon ku oisin voinu olla, kun keskityin vaan antamaan pohjetta Dinalle, samoin myötäykset ei ollu sitä priimaluokkaa, kun mietti vaan, että pääseekö esteiden yli. Mutta toivotaan, että saatte vielä nähdä radan jossa menoa löytyy ja ratsastuskin on siistimpää :)
Tästä viisastuneena muistan jatkossa odottaa vaikka puoli päivää, että se pilli viheltää ja muistan ennenkaikkea katsoa siitä ratapiirrustuksesta sen lähtöviivan. Tietty jännitys varmasti vähenee, kun rutiinia tulee, mutta tämä 80-90cm radat on meille just passelikorkeudet joilla o hyvä jatkaa :)
tuo rintaremmin pää ei oikein pysynyt ylhäällä, niin se hojotti tuolleen eteenpäin koko ajan :D
Sopivasti tuli postiin eilen uudet kuljetussuojat, saatiin kyllä huomiota tällä värillä ;)
