#15 Villit estekisat

Eilen meillä oli tallin omat harjotusestekisat. Tosiaan

hyppytaukoohan meillä Dinan kanssa oli semmoset 3 viikkoa, mutta aattelin silti osallistua harjoituksen kannalta 80 ja 90cm luokkiin. Onneksi kenttä oli tosi hyvässä kunnossa, niin pystyi tämän suunnitelman pitämään.

Aamullahan minua jännitti aivan sairaasti niinkuin yleensä. Tuntui, että radan opetteluun meni taas normaalia pidempi aika. Eihän siinä heppa kuntoon ja odottelemaan kisojen alkamista. Dina oli ihan pystyyn nukahtanut vielä tässä vaiheessa.

Ensimmäisenä verkattiin vähän 80cm luokassa. Pikkuhiljaa, kun pääsin hyppäämään, niin jännityskin laski, fiilis oli hyvä ja Dinakin tuntu omalta normaalilta energiseltä itseltään.

Olin eka lähtijä radalle ja taas rupes vähän jänskättää ja voi luoja sitte tämä meidän tamma läks. Virtaa oli ku pienessä kylässä ja hetken kävi jo mielessä et tästä ei tuu nyt mitään. Koko ajan sai keskittyy, että ei mennä liian kovaa. Hypättiin sarja jonka jälkeen tuli kaareva tie esteille joista oikeanpuoleinen piti hypätä. Dina lähti taas oikein räjähtävästi eteenpäin enkä kerinnyt siinä ajassa tarpeeksi nopeasti reagoida joten esteelle tultiin erittäin vauhdikkaasti ja Dina yllätykseksi stoppas ja kuski lenti oikein nätisti alas. Olin hieman hämmentynyt, koska Dina_ei_koskaan_kiellä (ainakaan tähän päivään asti ollut kieltänyt) Ei onneks sattunut joten uudestaan selkään ja ratsastin loppuradan ihan normaalisti. Nyt keskityin vaan siihen, että saan ne selvät tiet ja samalla istunnalla yritin hidastaa vauhtia.

Uusi yritys

Toisella kerralla onnistui mallikkaasti :)

Sitten 90cm verkka alkoi. Fiilikset olivat hieman vaihtelevat, mutta pidin vaan itseni kasassa ja ajattelin harjotuksen kannalta. Verkassa Dina oli vaihteeksi kuin höyryjuna ja minä rupesin jopa liikaa ottamaan laukkaa pois kaarteessa ennen estettä. Dina sentään käytti tuon energisyyden hyödyksi esteillä ja nosti tosi hyvin jalkojaan.

Olin toinen lähtijä tässä luokassa ja hetken jo mietin, että hannaanko nyt ja jätän radan hyppäämättä, mutta mietin, että sitten jäisi harmittamaan. On pakko lähteä pois mukavuusalueeltaan, jos haluaa jotain oppiakkin. Rata meni tosi hyvin, tosin luulin, että ekassa vaiheessa tiputettiin yksi este ja olin ihan jo lopettamassa ratsastuksen, kunnes sanottiin, että jatkan uusintaan. Siinä sitten kädet täristen piti koota ajatukset ja keskittyä tähän hetkeen. Uusinta meni siihen asti hyvin, kunnes ennen vikaa estettä ihan puun takaa Dina pukitti ja tipuin taas... Kyllä nyt oikeasti jo vähän harmitti, kun olin koonnut ajatukset siihen viimeiseen alamäkeen hypättävään esteeseen. Tässäkään tipahuksessa ei muuten sattunut mihinkään, paitsi käteni osui aitaan, onneks ei aita hajonnut, sillä se asia miulla oli ekana mielessä ilmalennon aikana :D Eihän siinä takas hepan selkään ja hypättiin se vika este.

Hupsista

Kuvia 90cm radasta 

Tässä tuo viimeinen alamäkeen hypättävä este

Helpottuneena radan jälkeen :)

Jälkeenpäin ajatellen olin loppupeleissä ihan ylpeä itsestäni, että ylipäätään uskalsin hypätä tuon 90cm radan. Dinastakin tiedän, että hän rakastaa nii noita esteitä, että oli kyllä ihan ymmärrettävää, miksi neiti kävi niin kuumana. En usko, että missään vaiheessa tahallaan pukitti tai stoppasi esteelle. Neidin ajatukset eivät vaan taineet pysyä mukana vauhdissa tuossa ekassa tipahuksessa ja toisessa kuski vaan ei osannut varautua pukitteluun. Nämähän olivat minun ekat tippumiset Dinalta 4kk aikana, eli sekin on hyvin mahdollista oman hepan kanssa :) 

Kisoista kuitenkin sain sijoituksen tuolla 90cm korkeudella. Ja sota-arpia jäi vain iso mustelma käteen ja pikkurilliin jolla ei voi puristaa, mutta tälläistä se hevosurheilu on :D

Pieni mustelma vain ;)