#2 Ensimmäiset seuraesteratsastuskilpailut VuR

Noniin, tänää käytiin ekoissa seuraesteratsastuskilpailuissa Varkauden ratsastuskeskuksella.
6.00 heräsin jonka jälkeen kävin absilla syömässä aamupalapöydän, mutta eihän sitä jännityksessä oikein saanut mitään syötyä.
7.00 olin kaverin kanssa tallilla ja rupesimme pakkailemaan autoa.
Otin Dinan sisään ja aloin painelemaan sen selkää ja kuinkas kävikään, Dina aristi ristiselän kohalta painetta. Heitin loimen selkään ja sitten huomasin, että Dina alkoi tärisemään karsinassa, en sit oikein osannut sanoa johtuko siitä lihasjäykkyydestä vai ramppikuumeesta. Vähän oli pessimistinen olo siis heti aamusta, että tuskin tullaan kovasti kiitämään.
8.00 lähdimme ajamaan kohti varkautta. Vihdoin pitkältä tuntuneen matkan jälkeen olimme klo 9.00 paikanpäällä ja päätettiin jättää hepat vielä autoon odottamaan ja käydä tutustumassa rataan heti.

Rata oli muuten samanlainen 80cm ja 90cm paitsi tuohon jälkimmäiseen rataan oli lisätty lopuksi vielä 14 este joka oli sarja uudestaan.

sininen perusrata 1-8 ja punainen uusinta 9-14

Rata oli loppupeleissä sitten ihan helppo, mutta mietin kovasti tuota 6-11 esteitä, kun jatku periaatteessa saman kaavan mukaan.

Eihän siinä käytiin maksamassa kansliaan lähtömaksut ja kovasti tässä jälkeenpäin mietin, että onko tuota huonoa matikkapäätä ollut liikenteessä, kun meiltä maksu oli 12e/luokka ja otti sitten kuitenki 25e yhteensä. Noh ei ollu mun elämä eurosta kiinni.
Laitettii hepat kuntoon ja mentiin maneesiin verkkaamaan. Dina oli tosi hidas ja verkkahypyt oli vähän räpellystä, ei oikein osunu tuo ponnistuspaikka ja ennen estettä vauhti hidastu mikä oli tosiaan epänormaalia meille.

verkasta

Oltiin 80cm luokassa yhdeksäntenä lähtövuorossa ja maneesista päästyämme vuoro olikin niinkun just eikä melkein, onneksi tultiin viimetinkaan. Harmitti, kun kentältä ei oikein kuulunut maneesiin tuo selostus. Kävelin kentälle, morjestin tuomarille ja lähdettiin liikenteeseen. Dina oli ihan sairaan hidas ja rata oli yhtä räpellystä esteiden yli, potkin Dinaa minkä kykenin eteenpäin, mutta taisi mennä kuuroille korville, noh ajattelin että koitetaa ny loppuun asti vaikka fiilis oli tosi turhautunut. Siinä sitten unohin 11 esteen jälkeen mennä tuonne 12 esteelle, lähin siis 11 esteen jälkeen jatkamaan tuolle 9 esteelle eli siis olin lähdössä kolmatta kertaa tuota toistoa tekemään ja hylkyhän siinä tuli. Perkule, että harmitti, kun keskitty taas liikaa siihen, että hevonen liikkuis eteenpäin. Mutta kuitenkin sija 5/12, koska hylky tuli uusintaradasta.

Kävin palkintojenjaon ja 90cm rataan tutustumisen aikana taas verkkaamassa maneesissa, jos sitä olisi saanut Dinaa reippaammaksi. Tässä luokassa olin neljäs lähtijä. Menin taas kentälle ja tuomarinkopista sanottiin, että oli jotain härdelliä edellisen ratsastajan jälkeen ja minun piti kävellä ympyrää siinä heijän eessä. Noh kävelin siinä ja morjestin sitten uudestaan ihan monta kertaa ja kysyin vielä, että saako jo mennä eikä vastausta kuulunut. Siinä sitten jännittyneenä ja epätietoisuudessa morjestin ihan kunnolla ja lähdin laukkaamaan, lähtömerkki kyllä tuli sitten, mutta olin kerinnyt jo ylittää lähtöviivan eli HYLKY taas... Kysyin sitten, että mikäs tää juttu nyt oli niin olin sitten erehtynyt tuomarista joka olikin selostajan takana tietokoneen ääressä ilmeisesti ja ei ollut siis kerinnyt siitä härdellistä vielä selvitä... Voi hitsi että kenotti suoraansanottuna.

Sain sitten hypätä radan harjotusmielessä ja niinhän me Dinan kanssa vedettiin puhdas rata :) Olin tosi tyytyväinen, että selvittiin tuosta korkeammasta luokasta, koska tää oli meidän eka 90cm rata! Minua suorastaan hirvitti lähteä tuota rataa hyppäämään, koska esteet näytti niin isolta :D Dina oli tässä radalla jo hieman vetreempi, mutta edelleen sairaan alitemponen. Normaalisti, kun Dinaa saa enemmän pidätellä radalla, kuin potkia eteenpäin, mutta annoin nyt tuon selän takia anteeksi.

linkki videoon

Videossa ihteeni häiritsi se etten ollut satulasta irti niin paljon ku oisin voinu olla, kun keskityin vaan antamaan pohjetta Dinalle, samoin myötäykset ei ollu sitä priimaluokkaa, kun mietti vaan, että pääseekö esteiden yli. Mutta toivotaan, että saatte vielä nähdä radan jossa menoa löytyy ja ratsastuskin on siistimpää :)

Tästä viisastuneena muistan jatkossa odottaa vaikka puoli päivää, että se pilli viheltää ja muistan ennenkaikkea katsoa siitä ratapiirrustuksesta sen lähtöviivan. Tietty jännitys varmasti vähenee, kun rutiinia tulee, mutta tämä 80-90cm radat on meille just passelikorkeudet joilla o hyvä jatkaa :)

tuo rintaremmin pää ei oikein pysynyt ylhäällä, niin se hojotti tuolleen eteenpäin koko ajan :D

Sopivasti tuli postiin eilen uudet kuljetussuojat, saatiin kyllä huomiota tällä värillä ;)